Nyt mennee ihan totaalisesti hermot! Mulla on nykiny toinen silmä jo kohta kuukauden eikä loppua näy. Tää ei tunnu semmoselta tavalliselta elohiireltä, vaan se nykii aina sillon jos vaikka räpäytän silmää tai oon avaamassa sitä. Nyt oon kaks viikkoa syöny b-vitamiinitabuja, magnesiumia, kalkkia ja d-vitamiinia, mutta yhen mikkää ei auta. Paitsi hierominen auttaa hetkellisesti, mutta sitten se taas tulee takas. MILLÄ TÄMÄN SAA LOPPUMAAN?! :( Kaikki mahdolliset vinkkivitoset ja poppaskonstit otetaan vastaan!!
Oon alkanu kuvaamaan puhelimella tuota silmää ja nyt puhelimen muisti on täynnä mun silmänräpyttelyvideoita. Niistä sais absurdin taideteoksen, tai sitten niihin vois laittaa jonku biitin taustalle nii että näyttäis siltä että silmä nykii sen musiikin tahtiin..?? :D:D
Eilen käytiin Saanan kans lounaalla M6:ssa ja jälkkärillä Pannukakkutalossa, jossa syötiin semmoset pienet mansikka-maitosuklaa-pannarit. Oli taas niiiiin taivaallista!! En uskalla koskaan ottaa mitään muuta pannaria kuin tuon saman koska tuo on vaan liian hyvää.. Mutta nyt ei enempää suklaa- tai pannarijuttuja tai tulee taas himo!
Oon muuten nyt noin kolmen vuoden ajan kuullut juttua (Niinalta;) Ranua Hillamarkkinoista, ja nyt vihdoin ja viimein oon menossa sinne!! This can't go wrong!! Niina on tullut Suomeen niin mikäs sen parempaa ku lähtä Jaakon kans pienelle kesälomareissulle Ranualle. Meidän piti siis ensin mennä Helsinkiin..
Nyt jatkan hommia! Raportoin sitten Hillamarkkinoilta lisää ;D
Jem
PS. Ainiin!! Tänään on virallinen "puhu hississä tuntemattomalle -päivä"! Haaste otettu vastaan ja heitetty sinulle, joka luet tätä!
perjantai 31. heinäkuuta 2015
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Never say no to chocolate
En tiiä, mikä random päähänpisto tää blogihomma taas oli. Tämä ei tosiaan oo mikään suklaareseptiblogi vaan ennemminkin ihan minun tavallisen tylsästä elämästä kertova "päiväkirja".
Tähän alkuun kuitenkin -aiheeseen liittyen- pieni FYI, että minulla jos jollakin on ehkä maailman pahin suklaa-addiktio, josta blogin nimi siis juontaa juurensa. Jos pitäisi valita YKSI suklaa ylitse muiden niin voin kertoa, että se on limited edition Marabou Caribbean -suklaa (vuodelta 2011) jota ei siis enää saa MISTÄÄN. Tosin se on ehkä ihan hyvä juttu siinä mielessä, että mulla saattoi mennä vähän höpöksi sen kanssa, ja mulla saattoi olla siitä johtuen kädet rakkuloilla koko kesän 2011 ja saatoinpa viettää pari yötä sairaalassakin.. Mutta JOKA IKINEN pala oli kaiken sen arvoista!! Jos saisin vielä kerran maistaa sitä, niin voisin luopua vessapaperista ainakin viikoksi. Toinen melkein yhtä pahasti addiktoiva on ollut Fazerin lontoonrae-suklaa josta sain muuten pari vuotta sitten lempinimen "Raje" :---D senkin kanssa oli vähällä mennä höpöksi, kun rivillinen suklaata piti tunkea suuhun suihkun ajaksi.. Mutta nyt tää on mulla hallussa, I promise ;)
Nyt suklaasta muihin aiheisiin. Luin just vanhaa NYC-ajan blogia, ja tuli liian kova matkakuume! Millä verukkeella mää voisin lähtä takas sinne tai San Franiin? Todennäköisesti mulla on vuoden päästä seuraavan kerran lomaa tai vapaata, ja itseni tuntien oon sittenkin ehtinyt tykittää kalenterin täyteen menoja. Toinen hankala juttu matkustamisessa on se, että mielellään lähtisin Jaakon kans, mutta se on kesät aina töissä ja talvet opiskelee, niin ei se oikein koskaan pääse mun kanssa lähtemään. Tosin kyllä lähtisin vaikka yksin, vaikka heti, jos ei olis velvollisuuksia.
Tänään meillä on Nupin kanssa askartelupäivä. Minä kun olen niin hyvä askartelija ja näppäräsorminen ..not. Mutta me järjestetään seuran kesäleiriä, joka on nyt viikonloppuna ja sitä varten pitää tänään vähän näpertää. Oikeastaan mun pitäs kiirehtiä jo, ehkä palaan asiaan illalla, jos ehdin!
Kiitos, anteeksi ja heippa! <3
Jem
Tähän alkuun kuitenkin -aiheeseen liittyen- pieni FYI, että minulla jos jollakin on ehkä maailman pahin suklaa-addiktio, josta blogin nimi siis juontaa juurensa. Jos pitäisi valita YKSI suklaa ylitse muiden niin voin kertoa, että se on limited edition Marabou Caribbean -suklaa (vuodelta 2011) jota ei siis enää saa MISTÄÄN. Tosin se on ehkä ihan hyvä juttu siinä mielessä, että mulla saattoi mennä vähän höpöksi sen kanssa, ja mulla saattoi olla siitä johtuen kädet rakkuloilla koko kesän 2011 ja saatoinpa viettää pari yötä sairaalassakin.. Mutta JOKA IKINEN pala oli kaiken sen arvoista!! Jos saisin vielä kerran maistaa sitä, niin voisin luopua vessapaperista ainakin viikoksi. Toinen melkein yhtä pahasti addiktoiva on ollut Fazerin lontoonrae-suklaa josta sain muuten pari vuotta sitten lempinimen "Raje" :---D senkin kanssa oli vähällä mennä höpöksi, kun rivillinen suklaata piti tunkea suuhun suihkun ajaksi.. Mutta nyt tää on mulla hallussa, I promise ;)
Nyt suklaasta muihin aiheisiin. Luin just vanhaa NYC-ajan blogia, ja tuli liian kova matkakuume! Millä verukkeella mää voisin lähtä takas sinne tai San Franiin? Todennäköisesti mulla on vuoden päästä seuraavan kerran lomaa tai vapaata, ja itseni tuntien oon sittenkin ehtinyt tykittää kalenterin täyteen menoja. Toinen hankala juttu matkustamisessa on se, että mielellään lähtisin Jaakon kans, mutta se on kesät aina töissä ja talvet opiskelee, niin ei se oikein koskaan pääse mun kanssa lähtemään. Tosin kyllä lähtisin vaikka yksin, vaikka heti, jos ei olis velvollisuuksia.
Tänään meillä on Nupin kanssa askartelupäivä. Minä kun olen niin hyvä askartelija ja näppäräsorminen ..not. Mutta me järjestetään seuran kesäleiriä, joka on nyt viikonloppuna ja sitä varten pitää tänään vähän näpertää. Oikeastaan mun pitäs kiirehtiä jo, ehkä palaan asiaan illalla, jos ehdin!
Kiitos, anteeksi ja heippa! <3
Jem
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)